Nitrokarburointi

Nitrokarburointi muistuttaa nitrausta,  typen syöttämisen lisäksi syötetään myöskin hiiltä teräksen pintaan hiiltä luovuttavasta väliaineesta. Lämpötila on jonkin verran korkempi kuin nitraukessa n. 550 - 580°C.

Nitrokarburointi tapahtuu syöttämällä typpeä ja hiiltä teräksen pintaan hiiltä ja typpeä sisältävällä väliaineella. Lämpötila on n. 550 - 580°C. Nitrokarburoiti voidaan suorittaa kaasussa, plasmassa tai suolakylvyssä.

Nitrokarburointia kaasussa edeltää usein esilämmitys/hapetus joko erillisessä uunissa tai nitrokarburointiuunissa. Koska hiili tuodaan teräksen pintaan täytyy atmosfäärin sisältää paitsi ammoniakkia myöskin hiiltä luovuttavaa väliainetta. Hiililähteenä on aikaisemmin käytetty ja käytetään edelleen endokaasua ja exokaasua, jotka kummatkin sisältävät hiilimonoksidia, joka on aktiivinen hiiltä siirtävä kaasu. Nykyään käytetään myöskin muita hiililähteitä, ennen kaikkea hiilidioksidia, joka reagoi vetykaasun kanssa ja muodostavat  hiilimonoksidia kaavalla: CO₂ + H₂ --> CO + H₂O.

Vetykaasua voidaan saada osaksi ammoniakin hajaantumisesta, em. yhtälöllä, osaksi erillisellä lisäaineella. Nitrokarburointiprosessi tapahtuu puhdistamalla, lastaus uuniin, lämmitys prosessilämpötilaan 550 - 580°C:een, sen jälkeen seuraa nitrokarburointi, joka antaa toivotun kerrospaksuuden ja/tai diffuusiosyvyyden. On tärkeää, että uunissa on hyvä lämpötilan tasaisuus, jotta voidaan taata yhdistämisvyöhykkeen paksuus ja diffuusiovyöhykkeen syvyys.

Lähde: Stål- och värmebehandling – En handbok (8.12.8)